16. joulukuuta 2014

Kyllä se meillekin tulee


..se joulu. Joulupukin poroja käytiinkin pari viikkoa sitten kattomassa tuossa lähikaupan pihassa. L:llä oli ihan poromiehen otteet kuten kuvasta näkyy.
Menneenä viikonloppuna (sen lauantain tentin jälkeen) pääsin viimein itsekin virittäytymään pikkuhiljaa siihen ajatukseen, että kyllä se joulu tulee, meillekin. Sairastelut on aiheuttanu kouluhommien kasaantumisen sen lisäksi, että muutenki meinaa aina lukukauden loputtua olla enemmän palautettavia tehtäviä ja tenttejä. Hartioissa tuntuu nyt tämänkin pitkän päivän uurastukset liian matalalla penkillä näytön edessä. Neljä yötä vielä!

Joulukalenterissa on lapsille ollu lattiapalapelistä kaks palasta jokaisena aamuna. Ajattelin ensin tehdä kaikki 24 pussia valmiiksi, mutta laiskuus iski ja nyt vaihtelen numeroita neljän välein. Jotain makiaisia on tonttu joskus myös lisäksi tuonut, tai tarroja tai Frozen-kortteja. Annat ja Elsat on meillä jokapäiväisiä leikkejä, eivätkä ne leikit tarvi mitään rekvisiittaakaan. Joutupa eilen mummuki Elsaksi toistelemaan kuuliaisesti R:n kertomia vuorosanoja.

Mukavaa joulun odotusta!

16. lokakuuta 2014

Pienempi juhlija mekossaan



Loppukesästä pääsimme juhlimaan mieheni pikkusiskon häitä ja neiti sai sinne uuden mekkosen. Kirpparilta peräisin oleva lähes 130cm kokoinen mekko muutti muotoa ja näköä sieltä sun täältä ja päätyi kokoon 104cm. Vyön alla on molemmilla reunoilla taskut, jotka saavat tilaa vyötärön laskoksista.
Boleron tein kesällä pikapikaa valmistujaisiin *klik* ja tossuista -tai siis juhlakengistä, kuten R aina muistaa huomauttaa- pitäisikin tehdä ihan oma postaus kunhan saisin ne ensin kuvattua.

25. syyskuuta 2014

Tomaatit jälkijunassa



Elämäni ensimmäinen tomaattisato on ollut melkonen, mutta kypsymisessä ihan jälkeenjäänyt. Lueskelin netistä vähän neuvoja, kuinka tuota satoa voisi kypsyttää sisällä. Tuommoseen laakeaan vuokaan ne laitoin ja omena seassa kuulemma edistää kypsymistä. Ulkona onkin ollut nyt hallaa, että ihan oikeaan aikaan tuli lapset passitettua tomaatin poimintaan. Olin vähän skeptinen sen suhteen, että onnistuuko tuo sisällä kypsyttäminen, mutta joka päiväksi on saatu kypsiä kirsikkatomaatteja leivän päälle ja ruualle. Maussa nuo voittavat mennen tullen kaupan tomaatit. Ovat ihanan mehukkaita ja makeita. Onneksi me saahaan R:n kans syödä nuita aivan kaksistaan, kun perheen miespuolisilla on selvästi jotain vikaa makunystyröissä.

22. syyskuuta 2014

Ihan pieniä ompeluksia




Vähän se on ompelukone surrannut, mutta neuvolakorttikansia olen kuitenki saanu tehtyä ja yhden laukun olkahihnaan kiinnitettävän tuttipussukan veljen vauvaa varten. Itelleki pitäis moinen tehdä, vaikka ehkä olis jo aika vierottaa tuo meijän vesseli tutista kokonaan. Sain ihan uuden tittelin tuossa noin kuukausi sitten, kun musta tuli täti suloiselle tytöntyllerölle.

Inspiraatio neuvolakorttitaskuun tuli täältä ja tuttilaukkuun täältä.

29. elokuuta 2014

Räjähtäneet villasukat



Keskikesän viileät kelit yllättivät ja tuli yhtäkkinen tarve 3-vuotiaan villasukille. Olin joskus pinnannut ylös *ohjeen* räjähtäneellä helmineuloksella neulottuihin villasukkiin ja viimein testasin niitä. Tuli mukavannäköistä pintaa vain vuorottelemalla oikeaa ja nurjaa. Ennen puikkoihin tarttumista kerin vajaista villalankakeristä kaksi samanlaista kerää niin pääsivät nekin käyttöön. Räjähtäneen helmineuleen ideana on, että värillisellä langalla neulotaan helmineuletta (vuorottelemalla 1krs: *oikein, nurin*, 2krs: *nurin, oikein*), mutta jokaisen helmineulekerroksen väliin neulotaan aina yksivärisellä kerros oikeaa.

Meillä on nuorempi sairastanut koko viikon, minkä vuoksi kandityö ei ole edenny nyt ollenkaan. Sen sijaan ompelukoneeseen oon muutaman kerran koskenut ja edellisen postauksen ruokapöytäkin on vaihtunut lennossa uuteen käytettyyn. Muutenkin tuo koulun alku on taas ihan nurkan takana. Ens viikolla alkaa jo ensimmäinen kurssi. Jospa sitä nyt latailis vähän akkuja, että jaksais paahtaa täysillä ne puuttuvat 60 opintopistettä kasaan tämän lukuvuoden aikana ja sais vihdoin ne terveystieteiden kandidaatin paperit. Keväällä vasta mietitään suunnitelmia jatkon suhteen.. Tai tuleehan se vähän väliä mieleen, mutta että päätetään.

20. elokuuta 2014

Köökki



Näissä me tällä hetkellä ruokaillaan. Vahakangas on ollu paikoillaan jo yli kaks vuotta ja nyt alkaa kulmat osoittaa rispaantumisen merkkejä. Suurempia ruokapöytiä katellaan aina sillä silmällä, mutta jos sitte viimeistään seuraavaan asuntoon. Tuo 75cm leveys on auttamatta liian kapea, jos meinaa jotain lautasten tai pelkästään kahvikuppienkin kans tarjoilla, kun molemmissa päädyissäkin istuu herkuttelija. Tuolta toisesta päästä kun ei saisi edes yltää niihin tarjottaviin. Huomasimpas juuri, että metallisen puutarhapenkin siirryttyä ruokapöydän ympärille, on ruokailuryhmä syöttötuolia lukuunottamatta ikealaista.

Päivitykset antaa odotuttaa, kun kuvia on sekä vanhalla että vastikään hankitulla koneella. Ja se kameran akun lataaminenki, miten se nyt muka on niin kova homma. Nämä kuvat on heinäkuisilta helteiltä, kun ikkunat ja ovet sai olla yötäpäivää sepposen selällään ja sisällä nurkat oli täynnä koivunsiemeniä. Seuraavaksi tullaanki sitte villasukkakeleihin...

8. elokuuta 2014

Palasia lähitienoolta







Hupisaarten alue on yksi Oulun keskustan läheisyyden kauneimmista ja viihtyisimmistä paikoista. Rkin lähes joka kerta ehdottaa Ainolan puistoon menemistä, kun ollaan pyörillä jonnekin päin suuntaamassa koko porukalla. On idyllisiä valkoisia siltoja solisevien purojen yli, on nättiä arkkitehtuuria, satumaista metsikköä, lintuja ja lasten kannalta etenkin se uudistettu leikkipuisto, jonka reunalla on pieni kahvila ja jännä vanha kasvitieteellinen kasvihuone.

Kaikille iloista arkeen paluuta :) Jotkut alottavat koulun tai päiväkodin, toiset jatkavat. Osa palaa töihin tai on jo palannut tai osalla, kuten mulla vuosi sitten, arki ei kovin paljon muutu -on vain vähemmän jalkoja syömässä puoliltapäivin. Mukavaa viikonloppua!

27. heinäkuuta 2014

Kasvulavalta kuulumisia




Menneellä viikolla uskalsin napata ensimmäiset salaatinlehdet tuolta omalta pieneltä kasvimaalta. Toinen on mahtavasti ylöspäin kasvavaa sidostesalaattia ja toinen taitaa olla ihan perus lehtisalaattia. Ostin pienet taimet alkukesästä yhdeltä peräkonttikirppiksen myyjältä. Sidostesalaattia voisin ens keväänä yrittää kasvattaa siemenistä asti.




Tomaattiakin taidamme saada, kun ne lähes huomaamattomien kukintojen jälkeen on sinne tänne kasvattaneet pieniä ja jo vähän isompiakin raakileita. Lisäksi kasvulavalla on valkosipulia, jättisipulia, ensimmäisen vuoden ruohosipulia ja neidin pikkukoulussa kylvämää hernettä. Mielenkiinnolla ootan mitä nuista sipuleista oikein tulee, vai tuleeko mitään.

Raparperiä sain pihan perälle, kun tätini raparperipuskat olivat jo turhan suuria. En yhtään mitään tienny nuitten istuttamisesta tai kasvamisesta mutta kolme juuren pätkää laitoin maahan 15cm syvyydelle eikä mennyt kauaa kun kaksi niistä jo puski versoa. Yhteen olin jättäny alkuperäiset isot lehet, mutta huomasin sen virheeksi. Sekin alkoi kasvamaan, kun repäsin vanhat lehdet pois tieltä.

16. heinäkuuta 2014

Kesä parhaimmillaan







Pari viikkoa on kulunu lähes yksinomaan pihamaan puolella. Välillä täytyy väkisin pitää lapsia sisällä vähän rauhottumassa, ettei helle pääse tekeään pahojaan.
Viikonloppuna käytiin nauttimassa hiekkasärkistä ja kierreltiin kattelemassa tieltä käsin Kalajoen loma-asuntomessuilla ollutta antia. Monen "mökin" olisin kelpuuttanut omaksi taloksi ja iso osa oli meijän mittapuulla taloksikin turhan hulppeita. Silmäniloa kerrassaan!

Kameran käyttöä on tullu välillä harjoteltua ja joka mutkassa menee sormi suuhun. Kaikenlaisia neuvoja otan ilomielin vastaan, ihan perusasioista lähtien. Olisiko vaikka jotain blogia, jossa neuvotaan valokuvaamisen saloja? Ostimme siis jokin aika sitten uuden kameran kohta kuus vuotta palvelleen pokkarin sanottua sopimuksen irti. En halunnut järkkäriä sen ison koon vuoksi, koska koin, että se siitä syystä jäisi useammin myös kotiin. Päädyimme Canonin EOS M -mikrojärkkäriin, joka ominaisuuksiltaan varmasti on meille riittävä ja mikä tärkeintä -mahtuu kameralaukkuineen kaikenkeräävään kesälaukkuuni, jos tarve vaatii.

4. heinäkuuta 2014

Lämmintä yllä



Koska kesäilmat pysyivät poissa, tarvittiin pipoja. Noshin lippapipon kaavan testiversio koosta S jäi pysyväksi versioksi ja autot huristelevat nyt L:n päässä kovaa kyytiä. Vuori on vain 5cm korkea, ikäänkuin alavarana. Se on muutamalla pistolla kiinni saumoissa, ettei tarvinnut tikata sitä näkyvästi. 

Neiti sai samanlaisen pipon kuin äidillään, vain rusetti on erivärinen. Omani tein joskus Modan ruttupipo-ohjeella ja R:n pipo on leikattu sitä ulkomuistista mukaillen, kun kyseinen kaava ei ollut tarpeeksi lähettyvillä.

Kohta saadaan jälleen ne hellehattukelit!<3

20. kesäkuuta 2014

Juhannusaattoaamun mietteitä




Pakon vaatiessa oli alettava väsäämään itelle vaatetta. Kukkaisen kirppisoston leikkelin saumoista auki ja rakentelin uuteen uskoon. Vain pääntien ja helman huolittelu on ennallaan. Hihansuut yritin mukamas huolitella alavaralla, mutta ne törröttää typerästi. Nyt mennään näin, mutta vinkkejä nuiden siististi huolitteluun/korjaamiseen saa kertoa! Kauluskin taitaa vielä muuttua, kun tulee sen aika.

Jojomainen muodonmuutos on nyt 5kk imetyksen lopettamisen jälkeen siinä pienimmässä pisteessä, jossa vaatteet käy kaikki liian isoiksi varsinkin yläosasta eikä koskaan mikään näytä hyvältä päällä. Asujen yläosien uupelo on valtava, mutta olen ihan surkea shoppailija. Kierrän aina vain alerekit, koska sillon jää vähemmän vaihtoehtoja ja rahaa. Jälkimmäinen silti tuskin pitää paikkansa hutiostojen takia. Jonkun täytyis muuttua..
Tietenki haluaisin omistavani garderoobin, josta löytyisi joka hetkeen sopiva asu. Tällä hetkellä niitä mielellään kodin ulkopuolella päällä pidettäviä on ihan muutama hassu yksilö. Oon kiinnostuneena seurannut muutaman bloggarin taivalta täydellisen vaatekaapin sisällön rakentamiesta. Ite tuskin koskaan pystyn siihen, kun tapaan haluta esim laadukkaan silkkipaidan, mutten todellakaan maksaisi paidasta tähän hätään (jos koskaan) yli sataa euroa. "Lumpuilla" siis mennään.

Nyt lähetään mummulaan juhannuksen viettoon. Viileistä säistä huolimatta oikein mukavaa Juhannusta!

12. kesäkuuta 2014

Lierihattuja



Kesä tuli taasen äkkiäarvaamatta sillon toukokuussa. L kulki muutaman hellepäivän kotona siskonsa pieneksi jääneessä pinkissä hellehatussa tai äitin vanhassa huivissa. Sitten tuli päivä, jollon piti pojun kans suunnata "ihmisiin". Tavan mukaan rupesin väsäämään hattua lähdön hetkellä, eikä tälläkertaa tarvinnut edes purkaa. Menopeli muuttu kyllä autokyydistä bussiksi, koska osalla porukasta oli muka niin kiire ;). Mutta mikä tärkeintä, vesseli sai hatun, jota kehtaa pitää ja mummulan vihreä verhokappa kulkee nyt lämpimillä keleillä aina mukana.

R:n hattu on tehty jo viimekesänä samasta pussilakanasta, josta Alina-mekkokin. Se tarttis kyllä enemmän vahviketta lieriin ja jonku, joka sitä sen kastuessa ja ryttyseksi kuivuessa pesis ja silittelis.


Kuvien tunnelmat on kohta viikon takaisia. Nyt ulkona on ihanan raikasta!

9. kesäkuuta 2014

Välipalakokeiluja


Pääsin buzzadorina testaamaan Nestlén Shredded Wheat -täysjyvämurotyynyjä. Aamu-, ilta- tai välipalaksi tarkotettujen murotyynyjen rapeassa kuoressa on paljon kuitua (täysjyvävehnää 67%) ja sisällä on 32% marjasosetäyte. Yhessä annoksessa (sis. reilu 1dl maitoa) on 216kcal, 7,7g proteiineja, 38,3g hiilareita, joista sokereita 14g. Shredded Wheat -murot ovat Nestlén esimerkki hyvänmakuisista, mutta tarpeettomia lisäaineita välttävästä ruoasta.



Sitten korkea-arvoisen raadin käyttäjäkokemuksiin:
Muutamana aamuna/iltana ollaan tyynyjä maisteltu niin maidon kuin jugurtinkin kanssa. Neiti R ei välittänyt niistä ollenkaan ja L:lle muutama kappale oli riittävästi. Itse näitä söin, ovathan joitain muita vaihtoehtoja terveellisempiä ja kyllähän mikä tahansa nyt alas menee. Kuori oli vähän kuivaa, mutta pehmeni maidon joukossa. Täyte oli omaan makuuni ihan liian makeaa aamu-/iltapalaksi.
Toisen buzzadorin postauksesta sain vinkin kokeilla täysjyvätyynyjä naposteluun -ja ei ollut yhtään huonompi idea. Nuorimmainenkin kävi jatkuvasti kärkkymässä lisää ja pieni kulho tyhjeni minullaki huomaamattomasti koneella ollessa. Karkin tms korvikkeena näin ollen tosi hyviä! Meidän kauppalistalta taitavat silti jäädä pois.


5. kesäkuuta 2014

Alina-mekkonen valmistujaisissa


Meki juhlittiin valmistuneita, kun omat velipojat pitivät yhteiset kekkerit lukuvuoden aikana turvallisuusvalvojaksi ja talonrakentajaksi valmistumisten johdosta. Vanhempikin kerkesi pari tuntia olla juhlittavana ennekuin käsky kävi takaisin inttiin.

Neiti sai hartaasti toivomansa juhlamekon ainoasta kankaasta, jota oli riittävästi Mekkotehtaan Alinaan koossa 98/104. Parempi olis tullu ohuemmasta puuvillasta. Nykyinen on vanhuuttaan ihanan pehmeäksi käynyttä pussilakanaa. Bolero oli viiden minuutin vanhasta-uutta -viritys, kun kirpparilta parillakymmenellä sentillä ostettua hassunmallista handmade-pitsipaitaa näytettiin vähän saksille. Ajanpuutteesta vain huolittelin reunat, käänsin nurjalle ja tikkasin. 

Allaolevat herkulliset kakut ovat kondiittori-kälyni käsialaa.





21. toukokuuta 2014

Vuoden ikäisiä kämmeniä



Kesä tuli ja kärpäset -joita meidän neiti pelkää henkensä edestä. Mistä ihmeestä semmonen pelko yhtäkkiä tuli, kun vielä viimekesänä ne ötökät oli kesässä kiinnostavinta?! No, päivät on kuitenki asuttu ulkona, kiitos tämän alakerta-asunnon ja oman pihan. Voi että me ollaan nautittu!

Postausjumia pitää selättää nyt oikein kunnolla ja lätkästä vanhat kuvat hyvissä ajoin (jo huhtikuussa) tehdyistä äitienpäiväkorteista. Niiden taiteilijaksi pääsi perjantaina vuoden täyttävä L, joka ei kyllä pätkääkään tykänny tuosta hommasta. Itkupotkuraivarit päätti saada siinä kaiken keskellä, mikä asetti haastetta lopputulokselle. Ihan kämmenen näkösiä niistä silti tuli, ihme kyllä. Korttien esikuva löyty tietenki pinterestistä.

Muitakin jumeja on päällä; ompelujumi, pänttäysjumi, hartiajumi... Noh, eiköhän nämä tästä aukene pikkuhiljaa.

30. huhtikuuta 2014

Lasikruunu tietenki




Neidillä oli tänään pikkukoulussa vappunaamiaiset. Yritin alkuviikon ajan pyörtää R:n päätä, että oisit nyt vaikka lääkäri tai kissa tai joku mihin olis valmiina asukin, mutta ei auttanu. Prinsessa kuulemma piti olla ja lasikruunu vielä päähän. Eilen illalla tuumasta toimeen ja prinsessa sai kruunun, jonka lasittomuuskaan ei enää haitannut kun sai ite valita kankaan.

Sisälle tukemaan laitoin kaksinkerroin farkkua ja päällinen on vanhaa lakanakangasta. Keskelle kruunun halki ompelin pätkän nauhaa, jotta kruunu pysyy kuosissaan kun sen solmii päähään. Samaiseen nauhanpätkään voi (ja kokemuksen jälkeen pitääkin) laittaa pinnin, jotta kruunu pysyy paremmin.

Sukkahousut, trikoopaita ja kesämekko päälle. Koru kaulaan ja kruunu päähän. Äitiä vähän mietitytti, josko tyttöä harmittaa kun toiset lapset ovat niin paljon enemmän tällingissä, mutta mitä vielä. Ei tarvi edes paljon helmojen hulmuta niin neidillä on niin prinsessaolo että! Kruunu oli ihan ekstraa jo :).

Nyt pieni lepohetki ja sitten alakertaan täyttelemään kaappeja. Vielä ei päästä ihan lopullisesti muuttamaan, koska lattiat siellä odottaa remonttia.

Hauskaa vappua!!