20. kesäkuuta 2014

Juhannusaattoaamun mietteitä




Pakon vaatiessa oli alettava väsäämään itelle vaatetta. Kukkaisen kirppisoston leikkelin saumoista auki ja rakentelin uuteen uskoon. Vain pääntien ja helman huolittelu on ennallaan. Hihansuut yritin mukamas huolitella alavaralla, mutta ne törröttää typerästi. Nyt mennään näin, mutta vinkkejä nuiden siististi huolitteluun/korjaamiseen saa kertoa! Kauluskin taitaa vielä muuttua, kun tulee sen aika.

Jojomainen muodonmuutos on nyt 5kk imetyksen lopettamisen jälkeen siinä pienimmässä pisteessä, jossa vaatteet käy kaikki liian isoiksi varsinkin yläosasta eikä koskaan mikään näytä hyvältä päällä. Asujen yläosien uupelo on valtava, mutta olen ihan surkea shoppailija. Kierrän aina vain alerekit, koska sillon jää vähemmän vaihtoehtoja ja rahaa. Jälkimmäinen silti tuskin pitää paikkansa hutiostojen takia. Jonkun täytyis muuttua..
Tietenki haluaisin omistavani garderoobin, josta löytyisi joka hetkeen sopiva asu. Tällä hetkellä niitä mielellään kodin ulkopuolella päällä pidettäviä on ihan muutama hassu yksilö. Oon kiinnostuneena seurannut muutaman bloggarin taivalta täydellisen vaatekaapin sisällön rakentamiesta. Ite tuskin koskaan pystyn siihen, kun tapaan haluta esim laadukkaan silkkipaidan, mutten todellakaan maksaisi paidasta tähän hätään (jos koskaan) yli sataa euroa. "Lumpuilla" siis mennään.

Nyt lähetään mummulaan juhannuksen viettoon. Viileistä säistä huolimatta oikein mukavaa Juhannusta!

12. kesäkuuta 2014

Lierihattuja



Kesä tuli taasen äkkiäarvaamatta sillon toukokuussa. L kulki muutaman hellepäivän kotona siskonsa pieneksi jääneessä pinkissä hellehatussa tai äitin vanhassa huivissa. Sitten tuli päivä, jollon piti pojun kans suunnata "ihmisiin". Tavan mukaan rupesin väsäämään hattua lähdön hetkellä, eikä tälläkertaa tarvinnut edes purkaa. Menopeli muuttu kyllä autokyydistä bussiksi, koska osalla porukasta oli muka niin kiire ;). Mutta mikä tärkeintä, vesseli sai hatun, jota kehtaa pitää ja mummulan vihreä verhokappa kulkee nyt lämpimillä keleillä aina mukana.

R:n hattu on tehty jo viimekesänä samasta pussilakanasta, josta Alina-mekkokin. Se tarttis kyllä enemmän vahviketta lieriin ja jonku, joka sitä sen kastuessa ja ryttyseksi kuivuessa pesis ja silittelis.


Kuvien tunnelmat on kohta viikon takaisia. Nyt ulkona on ihanan raikasta!

9. kesäkuuta 2014

Välipalakokeiluja


Pääsin buzzadorina testaamaan Nestlén Shredded Wheat -täysjyvämurotyynyjä. Aamu-, ilta- tai välipalaksi tarkotettujen murotyynyjen rapeassa kuoressa on paljon kuitua (täysjyvävehnää 67%) ja sisällä on 32% marjasosetäyte. Yhessä annoksessa (sis. reilu 1dl maitoa) on 216kcal, 7,7g proteiineja, 38,3g hiilareita, joista sokereita 14g. Shredded Wheat -murot ovat Nestlén esimerkki hyvänmakuisista, mutta tarpeettomia lisäaineita välttävästä ruoasta.



Sitten korkea-arvoisen raadin käyttäjäkokemuksiin:
Muutamana aamuna/iltana ollaan tyynyjä maisteltu niin maidon kuin jugurtinkin kanssa. Neiti R ei välittänyt niistä ollenkaan ja L:lle muutama kappale oli riittävästi. Itse näitä söin, ovathan joitain muita vaihtoehtoja terveellisempiä ja kyllähän mikä tahansa nyt alas menee. Kuori oli vähän kuivaa, mutta pehmeni maidon joukossa. Täyte oli omaan makuuni ihan liian makeaa aamu-/iltapalaksi.
Toisen buzzadorin postauksesta sain vinkin kokeilla täysjyvätyynyjä naposteluun -ja ei ollut yhtään huonompi idea. Nuorimmainenkin kävi jatkuvasti kärkkymässä lisää ja pieni kulho tyhjeni minullaki huomaamattomasti koneella ollessa. Karkin tms korvikkeena näin ollen tosi hyviä! Meidän kauppalistalta taitavat silti jäädä pois.


5. kesäkuuta 2014

Alina-mekkonen valmistujaisissa


Meki juhlittiin valmistuneita, kun omat velipojat pitivät yhteiset kekkerit lukuvuoden aikana turvallisuusvalvojaksi ja talonrakentajaksi valmistumisten johdosta. Vanhempikin kerkesi pari tuntia olla juhlittavana ennekuin käsky kävi takaisin inttiin.

Neiti sai hartaasti toivomansa juhlamekon ainoasta kankaasta, jota oli riittävästi Mekkotehtaan Alinaan koossa 98/104. Parempi olis tullu ohuemmasta puuvillasta. Nykyinen on vanhuuttaan ihanan pehmeäksi käynyttä pussilakanaa. Bolero oli viiden minuutin vanhasta-uutta -viritys, kun kirpparilta parillakymmenellä sentillä ostettua hassunmallista handmade-pitsipaitaa näytettiin vähän saksille. Ajanpuutteesta vain huolittelin reunat, käänsin nurjalle ja tikkasin. 

Allaolevat herkulliset kakut ovat kondiittori-kälyni käsialaa.