29. elokuuta 2014

Räjähtäneet villasukat



Keskikesän viileät kelit yllättivät ja tuli yhtäkkinen tarve 3-vuotiaan villasukille. Olin joskus pinnannut ylös *ohjeen* räjähtäneellä helmineuloksella neulottuihin villasukkiin ja viimein testasin niitä. Tuli mukavannäköistä pintaa vain vuorottelemalla oikeaa ja nurjaa. Ennen puikkoihin tarttumista kerin vajaista villalankakeristä kaksi samanlaista kerää niin pääsivät nekin käyttöön. Räjähtäneen helmineuleen ideana on, että värillisellä langalla neulotaan helmineuletta (vuorottelemalla 1krs: *oikein, nurin*, 2krs: *nurin, oikein*), mutta jokaisen helmineulekerroksen väliin neulotaan aina yksivärisellä kerros oikeaa.

Meillä on nuorempi sairastanut koko viikon, minkä vuoksi kandityö ei ole edenny nyt ollenkaan. Sen sijaan ompelukoneeseen oon muutaman kerran koskenut ja edellisen postauksen ruokapöytäkin on vaihtunut lennossa uuteen käytettyyn. Muutenkin tuo koulun alku on taas ihan nurkan takana. Ens viikolla alkaa jo ensimmäinen kurssi. Jospa sitä nyt latailis vähän akkuja, että jaksais paahtaa täysillä ne puuttuvat 60 opintopistettä kasaan tämän lukuvuoden aikana ja sais vihdoin ne terveystieteiden kandidaatin paperit. Keväällä vasta mietitään suunnitelmia jatkon suhteen.. Tai tuleehan se vähän väliä mieleen, mutta että päätetään.

20. elokuuta 2014

Köökki



Näissä me tällä hetkellä ruokaillaan. Vahakangas on ollu paikoillaan jo yli kaks vuotta ja nyt alkaa kulmat osoittaa rispaantumisen merkkejä. Suurempia ruokapöytiä katellaan aina sillä silmällä, mutta jos sitte viimeistään seuraavaan asuntoon. Tuo 75cm leveys on auttamatta liian kapea, jos meinaa jotain lautasten tai pelkästään kahvikuppienkin kans tarjoilla, kun molemmissa päädyissäkin istuu herkuttelija. Tuolta toisesta päästä kun ei saisi edes yltää niihin tarjottaviin. Huomasimpas juuri, että metallisen puutarhapenkin siirryttyä ruokapöydän ympärille, on ruokailuryhmä syöttötuolia lukuunottamatta ikealaista.

Päivitykset antaa odotuttaa, kun kuvia on sekä vanhalla että vastikään hankitulla koneella. Ja se kameran akun lataaminenki, miten se nyt muka on niin kova homma. Nämä kuvat on heinäkuisilta helteiltä, kun ikkunat ja ovet sai olla yötäpäivää sepposen selällään ja sisällä nurkat oli täynnä koivunsiemeniä. Seuraavaksi tullaanki sitte villasukkakeleihin...

8. elokuuta 2014

Palasia lähitienoolta







Hupisaarten alue on yksi Oulun keskustan läheisyyden kauneimmista ja viihtyisimmistä paikoista. Rkin lähes joka kerta ehdottaa Ainolan puistoon menemistä, kun ollaan pyörillä jonnekin päin suuntaamassa koko porukalla. On idyllisiä valkoisia siltoja solisevien purojen yli, on nättiä arkkitehtuuria, satumaista metsikköä, lintuja ja lasten kannalta etenkin se uudistettu leikkipuisto, jonka reunalla on pieni kahvila ja jännä vanha kasvitieteellinen kasvihuone.

Kaikille iloista arkeen paluuta :) Jotkut alottavat koulun tai päiväkodin, toiset jatkavat. Osa palaa töihin tai on jo palannut tai osalla, kuten mulla vuosi sitten, arki ei kovin paljon muutu -on vain vähemmän jalkoja syömässä puoliltapäivin. Mukavaa viikonloppua!