10. joulukuuta 2015

8.12



Tänään joulukalenterin luukun sai aukasta isosisko. Eilen vuorossa oli L ja muumikalenterista paljastui niiskuneiti, joka piti ottaa hoitoonkin mukaan. Hyvin on lapset pärjänneet ilman omia kalentereita eikä vuorotellen luukun avaaminen ole aiheuttanut kähinöitä. Pääsin itse nyt helpommalla, mutta kyllä se ensvuonna täytyy taas olla itse tehty kalenteri. Omaakin joulumieltä sen tekeminen nostattaa ihan eri tavalla. Koulua on vielä pari viikkoa ja ei oikein olis sijaa joulujutuille, mutta ollaan me koristeita leivottu fimosta ja muutamia valojakin laitettu pikkuhiljaa kuun alusta esille. Tänään on illalla päiväkodin joulujuhlakin.

Keittiön pöytä kääntyi vaihtelun vuoksi toisin päin ja lyheni jatkopalan verran. Katsellaan sitä nyt hetki nuin. Mukavasti avartaakin tuota tilaa kun ikkunan vierestä pääsee myös kulkemaan.


Psst.. Kimpsulikampsuli-blogissa on kangasarvonta 10.-19.12. Pääset postaukseen tästä.

14. marraskuuta 2015

Niin pieniä

Täällä ollaan oltu poissa pitkään. Sitä se arki nyt on. Tänäänkin mietin, että onko se pakko lähtä tuonne tihkusateeseen haravoimaan kun ei niitä kuivia viikonloppukelejä meinaa olla sillon kun muuten olis aikaa. R ja L kyllä meni ulos purkamaan energiaa, mutta sitten nuorimmainen tippu sängystä, ruokakin piti valmistaa ja kohta jo oli ulkona olijoillakin märät hanskat.<3 Nyt pojat nukkuu ja päätin pitäväni opiskeluvapaan viikonlopun, joten suuntasin vihdoin blogin ääreen.

Naapurin ihanan rouvan innoittamana alotin tänä syksynä ompelukurssin ja nyt on sitä ompeluaikaa! Olin alkuun ja välillä edelleenki niin ihmeissään, kun maanantaina yhtäkkiä on kolme tuntia aikaa ihan pelkästään omalle harrastukselle, että välillä sitä siellä vain istuskelee, piirtelee kaavoja ja nauttii erinlaisesta maanantai-illasta. Paljon olen omalla mittapuulla ommellutkin enkä vain suunnitellut ompelevani.





Tässä esittelyssä ihka ensimmäinen bodyni ja enköhän sitten samantien tehny kietaisuvesion. Yllättävän kivuttomasti se valmistui, vaikka kanttausta vaille valmiina se muutaman päivän tuossa ompelukoneen vieressä odottelikin. Pitäisikin ostaa kapeampi kaksoisneula, niin sais siistimpää jälkeä. Reilu kuukausi sitten lapsille syntyi pienen pieni serkkupoika ja kummasti jo samana iltana alkoi saumuri surrutella näitä nukenkokoisia (44cm) vaatteita. Jospa joulupukki toisi meidänkin neidin vauvoille samoilla kaavoilla tehtyjä vaatteita, kun nyt on alkuun jo päästy.


24. kesäkuuta 2015

Kotona käymässä

Tämä näkymä saa aikaan huokaisun, onnellisen sellaisen. Viikot vietämme kesän ajan toisella paikkakunnalla toisen asunnossa ja tavaroissa, joten kotiinpaluu viikonloppuina maistuu. Blogikin on ollut hiljaa, sillä myöskään tietokone ei tänä kesänä ole juuri käynnissä.

Etuoven ympäristö on kuvan jälkeen kohentunut terassilla, kun sain pikkuveljeni nikkaroimaan sitä parina päivänä. Kulkukin siirtyy jonakin päivänä pois autokatoksesta. Paljon olisi suunnitelmia etupihan varalle ja paljon on vielä suunnittelemattakin. Päämääränä olisi saada siitä kivien ja istutusten avulla kutsuva ja vaikeakulkuinen, jotta se toivottaisi tervetulleeksi ja etteivät lapset juoksisi niin helposti tielle.

Pensasaitana oleva marja-aronia aiheuttaa päänvaivaa. Miten sen saisi tuuheammaksi alaosasta? Kärsiikö aita alasleikkuusta, jos ensikeväänä sen tekisin, vai leikonko vain vanhimpia oksia alas? Olisiko neuvoja innostuneelle, mutta taitamattomalle puutarhurille? Pihan pitkällä sivulla on jo isompia pensaita, nekin kuitenkin yhtä harvoja alhaalta kuin nämä tien reunassa olevat, joista ainakin osa on kaiketi istutettu jälkeenpäin.

10. toukokuuta 2015

Äiti

On onnellista olla äiti kolmelle pienelle lapselle. Nuorimmainen heistä on tänään tasan kaksi viikkoa 

Kiitos omalle Äidilleni

Aurinkoista ja mukavaa äitienpäivää kaikille Äideille

13. maaliskuuta 2015

Kaksi kuvaa

Mies toi kymmenisen kiloa pilkkiahventa toissaviikolla. Niillä sai hetken noudattaa kalansyönnin suosituksia fileenä pannulla ja kokonaisena uunissa. Osa piti ottaa mukaan mummulanreissulle, että oltais savustettu. Tuonne ne pakkaseen kuitenki vahingossa jäi, mutta kyllähän meille kala maistuu.

Tämänhetkinen arki on viimetingassa lukemista, mahan kanssa liukastelua ja muuttokuormia. Kahta taloa asustellaan vielä kolmisen viikkoa. Sitten pitäisi ylläolevan penkin tilalla olla sohva ja yläkerrassa olevan R:n huoneen patjan tilalla sänky. Keittiökaappien ja -laatikoiden täyttö aiheuttaa ehkä eniten päänvaivaa, kun ei millään hoksaa mikä se olis se kaikkein toimivin järjestys. Eikä sitä muka ymmärrä, että niitä vois myöhemmin muutella. Ennen vappua voisi olla toiveita saada pikkuinenkin tuonne meidän seuraksi.

21. helmikuuta 2015

Mitä jos olis huolia






Pian 4-vuotias R on alkanu potemaan ompelukuumetta. Mistälie moisen saanut, kun äitikään ei juuri kerkeä ompelemaan. No mutta muutamana peräkkäisenä päivänä sitä yhteistä ompelutuokiota kinuttiin ja pitihän se raivata siihen vähän aikaa, kun lopulta neiti tuli oman ideankin kanssa toivetta esittämään. "Äiti, ommeltais semmonen juttu johon voi laittaa huolia jos niitä on." Huolisyöppöhän se oli mielen päällä.

Pinterestiä pääsi tyttö alkuun selailemaan ja piirtämään vihkoonsa mallin omasta huolisyöpöstään. Tilkkulaatikkoa penkoessa värimaailmakin jo ehti vaihtua moneen otteeseen, mutta lopputulos on kuitenkin sellainen kuin suunnittelija toivoi. Oikein kruunukin päässä ja barbababan silmät. Oli itsellenikin ihan ensimmäinen oikea aplikointi.

Huolet ovat onneksi pieniä vielä kuten on kantajansakin. Erään kerran huolisyöppö oli nielaissut paperilapun, johon oli piirretty punainen talo. Ei millään malttaisi neiti odottaa tulevaa muuttoa ja ikiomaa huonetta, jossa on roosa Sandbergin talot-tapetti..

15. helmikuuta 2015











Tammikuun alussa näin Puistolassa -blogin Petran ihanan harmaan kettu-kaulaliinan ja teinkin samantien oman versioni L:lle. Omani ei vedä esikuvalleen vertoja millään ja kun nyt rajailin nuita kuvia tajusin sen suurimman syynkin. Meidän naalilta puuttuu ne söpöt korvat! Tämä uupelo pitänee korjata pikimmiten, tänne jääkööt tämä korvaton versio. 

Kylläpä olikin kova homma ottaa niskasta kiinni ja palata blogin äärelle. Muiden blogeja on kyllä tullut seurattua ahkeraan ja pinterestissä vietettyä runsaasti aikaa erinäisistä syistä. Joulun jälkeinen aika on silti ollut melkoista haipakkaa ja sitä jatkuu vielä toukokuulle asti.