21. helmikuuta 2015

Mitä jos olis huolia






Pian 4-vuotias R on alkanu potemaan ompelukuumetta. Mistälie moisen saanut, kun äitikään ei juuri kerkeä ompelemaan. No mutta muutamana peräkkäisenä päivänä sitä yhteistä ompelutuokiota kinuttiin ja pitihän se raivata siihen vähän aikaa, kun lopulta neiti tuli oman ideankin kanssa toivetta esittämään. "Äiti, ommeltais semmonen juttu johon voi laittaa huolia jos niitä on." Huolisyöppöhän se oli mielen päällä.

Pinterestiä pääsi tyttö alkuun selailemaan ja piirtämään vihkoonsa mallin omasta huolisyöpöstään. Tilkkulaatikkoa penkoessa värimaailmakin jo ehti vaihtua moneen otteeseen, mutta lopputulos on kuitenkin sellainen kuin suunnittelija toivoi. Oikein kruunukin päässä ja barbababan silmät. Oli itsellenikin ihan ensimmäinen oikea aplikointi.

Huolet ovat onneksi pieniä vielä kuten on kantajansakin. Erään kerran huolisyöppö oli nielaissut paperilapun, johon oli piirretty punainen talo. Ei millään malttaisi neiti odottaa tulevaa muuttoa ja ikiomaa huonetta, jossa on roosa Sandbergin talot-tapetti..

15. helmikuuta 2015











Tammikuun alussa näin Puistolassa -blogin Petran ihanan harmaan kettu-kaulaliinan ja teinkin samantien oman versioni L:lle. Omani ei vedä esikuvalleen vertoja millään ja kun nyt rajailin nuita kuvia tajusin sen suurimman syynkin. Meidän naalilta puuttuu ne söpöt korvat! Tämä uupelo pitänee korjata pikimmiten, tänne jääkööt tämä korvaton versio. 

Kylläpä olikin kova homma ottaa niskasta kiinni ja palata blogin äärelle. Muiden blogeja on kyllä tullut seurattua ahkeraan ja pinterestissä vietettyä runsaasti aikaa erinäisistä syistä. Joulun jälkeinen aika on silti ollut melkoista haipakkaa ja sitä jatkuu vielä toukokuulle asti.