14. marraskuuta 2015

Niin pieniä

Täällä ollaan oltu poissa pitkään. Sitä se arki nyt on. Tänäänkin mietin, että onko se pakko lähtä tuonne tihkusateeseen haravoimaan kun ei niitä kuivia viikonloppukelejä meinaa olla sillon kun muuten olis aikaa. R ja L kyllä meni ulos purkamaan energiaa, mutta sitten nuorimmainen tippu sängystä, ruokakin piti valmistaa ja kohta jo oli ulkona olijoillakin märät hanskat.<3 Nyt pojat nukkuu ja päätin pitäväni opiskeluvapaan viikonlopun, joten suuntasin vihdoin blogin ääreen.

Naapurin ihanan rouvan innoittamana alotin tänä syksynä ompelukurssin ja nyt on sitä ompeluaikaa! Olin alkuun ja välillä edelleenki niin ihmeissään, kun maanantaina yhtäkkiä on kolme tuntia aikaa ihan pelkästään omalle harrastukselle, että välillä sitä siellä vain istuskelee, piirtelee kaavoja ja nauttii erinlaisesta maanantai-illasta. Paljon olen omalla mittapuulla ommellutkin enkä vain suunnitellut ompelevani.





Tässä esittelyssä ihka ensimmäinen bodyni ja enköhän sitten samantien tehny kietaisuvesion. Yllättävän kivuttomasti se valmistui, vaikka kanttausta vaille valmiina se muutaman päivän tuossa ompelukoneen vieressä odottelikin. Pitäisikin ostaa kapeampi kaksoisneula, niin sais siistimpää jälkeä. Reilu kuukausi sitten lapsille syntyi pienen pieni serkkupoika ja kummasti jo samana iltana alkoi saumuri surrutella näitä nukenkokoisia (44cm) vaatteita. Jospa joulupukki toisi meidänkin neidin vauvoille samoilla kaavoilla tehtyjä vaatteita, kun nyt on alkuun jo päästy.